Näin se vain menee, että juuri kun alkaa tuudittautumaan sellaiseen olotilaan, että tämä elämä voi olla sittenkin ihan siedettävää tai jopa mukavaa. Se iskee kovaa ja korkealta. Tuntuu jopa että suorastaan hujauttaa avokämmenellä. Ja ihan suoraan vasten kasvoja.
Me olemme viime ajat iloinneet siitä että Mikael on edistynyt taidoissaan kovasti. Hän on alkanut hyväksymään omat erilaisuutensa ja alkanut niitä tunteita niiden kiukkujen ja koukkujen takana sanoittamaan. Oikeastaan koulu on sujunut hyvin siitä asti kun pääsi oikeaan paikkaan eli tukiluokalle. Oikeiden auttajien ja ymmärtäjien pariin.
Keväästä asti on sitten tutkittu ja hutkittu mistä johtuu pojan verenpaineen korkeus. Sillä kukaan ei pysty kieltämään sitä että korkeahan se on vai mitä sanotte näistä lukemista 175/120. On otettu kokea jos jonkinlaisia, munuaisten uä, sydämen uä, vuorikausiverenpaineen rapotointia lääkkeellä ja ilman ja läjäpäin erilaisia laboratoriokokeita sekä verestä että pissasta.
Mitään ei ole toistaiseksi selvinnyt ennenkuin nyt kun tarkastelivat laboratorio arvoja. Liekkö olisivat meille niistä edes kommentoineet jos minä en olisi niitä kysellyt. Laboratorio kokeissa S-Aldosit olivat huomattavasti koholla normaalin yläraja 940 Mikaelilla tuo raja ylittyi yli kaksinkertaisesti, sillä hänen arvonsa oli 2034! Toinen arvo ylittyi vielä reilummin eli fp -Renin raja kulkee 5 mutta Mikaelin arvoksi määriteltiin 20.5 eli yli nelinkertainen ylitys!
Seuraava tutkimus on sitten munuaisten magneettikuvaus, joka tehdään Helsingissä. Täällä ei siihen ole ilmeisesti laitteistoa (eikä tarvittavaa osaamista). Mikaelin onneksi se voidaan tehdä sekä nukutuksessa että rauhoittavien alaisena. Jos se nyt sitten yhtään lohduttaa ketään eikä mitään. Tämä on ainoa keino selvittää munuaisten verenkierto ja koholla olevat (korkeat!) arvot viittaisivat sinne. Epäilys on siis että Mikaelin munuaisissa on jokin verenkierrollinen häiriö esim. ahtauma. Lääkärin sanoja lainatakseni se on korjattavissa. Eli toisin sanoen leikattavissa. Ja se pelottaa varmaan minua enemmän kuin poikaa!! Nyt puhutaan kuitenkin sellaisen alueen kirurgiasta - verisuonikirurgiasta että ei voi olla riskitöntä leikkausta (jos nyt ikinä on).
Nyt odotamme tutkimuksiin pääsyä Helsinkiin. toivottavasti pian. Sillä odottavan aika on pitkä, tosi pitkä.
Jos tuossa ei sitten olisi tarpeeksi pankki päätti muistaa oikein tuplaonnen potkulla. Meillähän on vanhoihin syntyihin myönnetty takuusäätiön lainantakaus jotta olemme saaneet tuon talouden edes jonkinlaiseen tasapainoon. Nyt minun opintojen aikaan kun tulot olivat aivan olemattomat Takuusäätiö myönsi lainaan maksuvapauden niin että korot hoidettiin ajallaan.
Syyskuun alusta oli puhetta että lainan lyhentäminen alkaisi. Nyt kun minäkin olen saanut töitä se olisi ihan mahdollista jollakin pienellä summalla. Mutta pankki haluaa olla herra ja hidalgo ja tekivät päätöksen että eivät suostu maksuajan pidennykseen siinä suhteessä kun lyhennysvapaata oli.
Joten tuloksena on sitten se että lainan hoito nappaisi meidän ruhtinaallisen suurista tuloista 725€/kk siihen kun lisää vuokran 714€ niin johan Jannen koko tili hävisi! Jäin vain miettimään että millä rahalla perhe syö, ostaa lääkkeet ja lapsille tarvittavat vaatteet, käy töissä (saa auton tankattua) ei millään rahalla!
Eli käytännössä tuo yhtälö on mahdoton. Olimme pankkiin reilusti yhteydessä ja sanoimme että eihän teillä mitään hätää ole jos jätämme lainan hoitamatta saatte Takuu-Säätiöltä rahat. Eli riskitontä. Kysyimme vielä että mikäli Takuu-Säätiö takaajana myöntää lainan ehtoihin muutoksia eikö pankki ole silloin mukana. Ei kuulemma ole, ovat kerran muuttaneet lainaehtoja ja enää eivät siihen mukaan lähde. Että sellaista kivaa. No tästä eteenpäin eivät saa myöskään nauttia meidän "suurettoman suuresta" raha virrasta. On niitä muitakin pankkeja ja jos ei muuten ainahan suuret setelit voi säilöä sukanvarteen ;)
En enää ihmettele, jos minulla maha oireilee ja päätä särkee. Lähes joka päivä. Se on stressiä. Pelkkää stressiä. Nyt nostan vain kädet pystyyn ja odotan milloin pankki lähettää kirjeen. Tai toisenkin.
Elämä on joskus oikeesti tosi p....a!
Ei tähän keksi edes mitään piristävää kuvaa.
torstai 30. elokuuta 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti